Historiasta
1397 Ensimmäinen säilynyt maininta. EWERD WARENDORP myy Suuren Rantaportin viereisen kiinteistönsä. Talo on jo silloin pituussuuntaisesti katua päin ja oikeassa päässä sijaitsee holvikäytävä pihalle. Warendorp on lainannut rahaa Kanutin killalta ja Pyhän hengen seekiltä, todennäköisesti rakentaakseen kivirakennus vanhan puisen tilalle.
1415 Uudeksi omistajaksi tulee merimies KERKOUWE.
1433 Iso tulipalo kaupungissa. Talo kärsii todennäköisesti vahinkoja tulipalossa. Sen jälkeisten rakennustöiden yhteydessä talo saa tähän asti säilyneen kolmiosaisen pohjaratkaisunsa: vasemmalla suuri talo harjakattoineen ja kiuasuuneineen kellarissa; yhden ikkunan laajuinen aitta talosta oikealla ja kolmanneksi portilla varustettu holvikäytävä. XV luvusta säilyneistä rakennuselementeistä taiteellisin on varmaan goottityylinen kivinen ikkunapilari pihanpuoleisessa perhehuoneessa.
1439 Edellisen omistajan lesken kanssa avioitunut kauppias ANDREAS HOLTWISCH sitoutuu huolehtimaan viidestä lapsesta vaimon edellisestä avioliitosta heidän aikuistumiseen asti. Kummankin tyttären pitää avioiduttuaan saada lisäksi rahalle myös morsiamen sänky ja kaksi painoyksikköä (416 grammaa) koruja.
1456 HINRIK SPORMAKER (kannuksien valmistaja) ostaa talon, hänen jälkeen talonomistajina nähdään pääasiallisesti kauppiaita, mm. muutama Suurkillan vanhempi, raatiherra ja pormestari.
1535 CATHARINA-nimisen perhetyttären kanssa avioitunut HANS HUDDE teettää talossa korjaustöitä myöhäisgoottilaiseen tyyliin. Toisen kerroksen perhehuoneesta löytyy edelleen kaupunginmuuria päin suuntautuvan kaksoisikkunan kivisessä pilarissa hänen riimukirjoitettu perhemerkki nimikirjaimin „H.H“
1611 Talo ja piha siirtyvät kauppias PETER REIMERS:in omaisuuteen. Hänen toinen vaimo APOLLONIA elää kauemmin kuin hänen kaksi aviomiestään.
1655 APOLLONIA ja lapsensa yhdessä päättävät luovuttaa talon perhepojalle, Pyhän Hengen virolaisen seurakunnan pastorille, Petrus Koch:ille. Hän avioituu Pyhän Hengen Salemann-nimisen pastorin tyttären ELISABETH:in kanssa, joka kuolee vuonna 1702.
1702 Talo joudutaan huutokauppaamaan lesken vävyn velkojen takia; sen ostaa raatiherra AREND VON MINDEN. Hän oli muuttanut Tallinnaan Lyypekistä, hänestä tulee raatiherra vuonna 1696, hän ja vaimonsa kuolevat ruttoon vuonna 1710. Talon perii heidän poika CHRISTIAN VON MINDEN. Hän avioituu lääkäriherra Tobias Enizeli tyttären DOROTHEA AMALIA:n kanssa.
1737 Suuren Pohjan sodan jälkeen köyhiin olosuhteisiin päätynyt talo saa uuden omistajan, siitä ei kuitenkaan ole paljon apua. HINRICH HÖPPENER:in kuoltua vuonna 1742 hänen alaikäisten lasten holhoojina toimivat pastorin avustajat huutokauppaavat talon. Ostajaksi osoittautuu kauppias NICOLAUS HETLING, joka toimii myös orpojen tuomioistuimen sihteerinä.
1762 Edellisen omistajan lasten holhoojina toimivat pastorin avustajat luovuttavat talon kauppiaalle ja Suurkillan vanhemmalle nimeltään GOTTHARD FELSBERG. Joko hän tai talon seuraava omistaja teettää talo peruskorjauksen.
1781 Felsbergin leskeltä ostaa talon menestyvä kauppias, CHRISTIAN FRIEDRICH HIPPIUS (+1824), hänestä tulee raatiherra vuonna 1797 ja pormestari vuonna 1811. Hän oli avioliitossa Hagerin pastori Wilckenin tyttären ANNA MARGARETA:n kanssa.
Hetlingin tai Hippiuksen aikana uusitaan hirsistä välikatot, ovet-ikkunat ja katto. Talo saa myös uuden, rokokoo-tyylisellä kaiteella varustetun ja tähän asti säilyneen paraatiportaikon. Tästä rakennusvaiheesta on säilynyt myös rokokoo-ovia sekä yksi joutsenkaula-frontonilla seinäkaappi. Vaativammat puutyöt on luultavasti tehnyt puuseppä-naapuri Johan Christian Brockman, joka asui kadun 64. talossa. Ensimmäisen kerroksen perhehuoneen kattomaalaukset ovat säilyneet. Maalausten tyyli viittaa 1760-1780-lukuun.
1825 Pormestari Hippiuksen tytär Dorothea Margareta Elisabeth Hippius perii talon, samana vuonna päättää Tallinnan insinöörien prikaati kadun talojen julkisivujen yhteisilmeestä. Heidän piirustuksista näkyy, että talossa on edelleen sahakuvioinen harjakatto; pieni aitta on jo käytössä asuntona, samoin holvikäytävän yläpuolella sijaitsevat tilat.
1851 Vaikutusvaltainen kauppias ERNST CARL FRIEDRICH BAETGE, joka mm. toimi Hannoverin valtakunnan konsulina ja myöhemmin Tallinnan pormestarina, ottaa talon haltuunsa ja rupeaa modernisoimaan rakennusta. Suunnittelemansa luonnos ei valitettavasti ole säilynyt, tiedetään kuitenkin että uudistukset on tehty myöhäisklassiseen tyyliin. Harjakatto puretaan, julkisivu saa säännölliset ikkunarivit kohokuvioituilla kipsipuitteilla. Runsaiten on koristettu katon reunan rapattu karniisi. Huolimatta siitä, että talojen ulkoilmettä yritettiin yhdenmukaistaa, muistuttaa julkisivu keskiaikaisesta kolmiosaisesta alkuperästään. Silloinen ulkonäkö on säilynyt tähän päivään asti.
1895 Edellisen omistajan poika EDUARD BAETGE perii talon.
1929 Hänen tyttärensä ELLINOR ARMSEN ja ERNA KÖRBER myyvät talon pian, sen jälkeen otetaan talo käyttöön toimistorakennuksena.
1992 Omaisuusreformia edeltävinä vuosina sijaitsee taloissa 66 ja 68 „Bit“-niminen kustantamo, sen ulosmuutettuaan pysyy 66. talo tyhjänä, kunnes kaupunki antaa sen Viron apostolisen ortodoksisen kirkon käyttöön.
2011 Uuden omistajavaihdoksen jälkeen rakennus toimii hotellina.